|
|
Pidän sattuman hyödyntämisestä, kun tahdon keksiä jotain uutta, kuvia luodessani, mutta myös tekstejä tehdessäni. Sattumat kuuluvat taiteellisen työskentelyn kohdalla ainakin virikkeiden etsimiseen. Taiteilijan mielen hoitamiseen kuuluu luovuuskouluttaja Julia Cameronin mukaan itseä innostavien asioiden tekeminen. Innostavien asioiden ei suinkaan tarvitse liittyä taiteeseen. Joku innostuu akvaariokalojen uinnin ihailusta (ehkä allekirjoittanut), toinen leipomisesta, kolmas moottipyöräilee, neljäs retkeilee eväiden kanssa – lista on loputon. Löytäessä ilahduttavia asioita mieli virkistyy ja luovaan työskentelyyn löytyy varantoa mistä ammentaa. Teoria, joka on myös vahvistanut ounastelujani sattuman hyödyntämisestä, on nimeltään lateraalinen ajattelu ja kerron tässä kirjoituksessani eräästä tavasta virkistäytyä. Sana lateraalinen tarkoittaa jotakin, mikä sijaitsee kaukana keskitasosta, sivulla. Sattuman hyödyntäminen, järjettömyyksiin turvautuminen ja omien ajatuksien haastaminen ovat lateraalisen ajattelun keinoja. Tutkin näitä kiehtovia keinoja myöhemmin, mutta nyt kuitenkin lienee hyvä selventää tuota järjettömyyttä. Esimerkiksi Albert Einsteinin suhteellisuusteoria nähtiin aluksi järjen vastaisena mallina todellisuudesta. Lauri Järvilehto selventää joitakin lateraalisen ajattelun keinoja sivustollaan Ajattelun ammattilainen. Itse lateraalisesta ajattelusta on kirjoittanut kirjan Edward de Bono. Ohessa linkki Järvilehdon tekstiin, mistä pääsin jäljille: ajattelunammattilainen.fi/2010/04/16/3-tapaa-ajatella-lateraalisesti/ Paneudun nyt siis sattumaan, luovan puuhan parissa. Lateraalisia keinoja voi nimittäin käyttää myös itseään huvittaakseen ja nyt koronarokotuksia odotellessa uskon monien kaipaavan jotain kevyttä ja piristävää toimintaa. Jos pidät sanoilla leikittelystä, oletko kokeillut kirjoittaa runoa valitsemalla sanat tekstiisi esimerkiksi yhdeltä lehden aukeamalta tai televisio-ohjelmien nimistä? Tässä uudelleen muotoilemiani otsikoita uusimman Kodin kuvalehden (1/2021) kannesta. Luen kyseistä lehteä usein ja joskus hieman väsyneenä tuli aloitettua tämä harrastus. Voin muuten lämpimästi suositella Kodin kuvalehteä, myös tätä uusinta!  Voisivatko siis nämä olla jonkin lehden kannesta:
• Ihanan kuohkeat 5 oivallusta! • Neulo vaikka väkisin • Lapseni ei halunnut olla minä • Löysin liian terveelliset mokkapalat • Tee itse paremmin • Näin trendikäs en halunnut olla Tämän peli henki on siis käyttää vain jonkin lehden kannessa olevia sanoja, niitä muuttamatta, vain järjestystä muuttaen. Välimerkkejä voi lisätä mielensä mukaan tai käyttää valmiiksi annettuja. Olen muunnellut satunnaisetsinnän ideaa ja välillä on jännittävää kerätä sanoja katsahtamalla omaan kirjahyllyyn tai jollekin nettisivulle. Tai tutkia viestejä puhelimestaan uudella silmällä. Alkuun voisi päästä vaikka tästä yhdistelmästä: `Sinulle on saapunut ehdokas muistojen albumiin´ tai ´Oheisena elämänpuu´. Ja mistä tämän blogikirjoituksen otsikko? Lehden kannesta muunneltuna tietysti!
3 Comments
Onko teidän mielestänne, arvoisa lukija, helppoa aina onnistua kuvantekemisessä ja kirjoittamisessa? Olla tyytyväinen ja ylpeä kuvistaan ja teksteistään? Kuvien eikä tekstin tekeminen ei ole aina itsestäänselvyys, vaikka takana olisi paljon opintoja tai kokemusta. Jumiin voi jäädä kuka tahansa ja myös ilman suurta jumitusta voi rima olla liian korkealla, eikä tule tehtyä pientäkään harjoitusta. Näkemykseni ja oppimani mukaan jokaisella luovan työn tekijällä, oli kyseessä ammatti tai harrastus, on luovuuden kanssa elämänmittainen projekti. Tuossa matkassa tarvitaan mielestäni kannustamista kerta toisensa jälkeen. Ja soisin jokaisen kannustusta tarvitsevan sitä myös saavan. Tämä ajatus on blogini taustalla ja palaan nyt asiaan pitkän tauon jälkeen.  Olen kohdannut näkemyksiä joiden mukaan on epäonnistumista, kun on ollut liian vähän aikaa tai vähäisesti voimia opetella jotain uutta asiaa. Tähän asiaan toivoisin muutosta jokaisen päässä, joka suhtautuu tekemisiinsä kovin kriittisesti. Kaikissa piireissä eivät toki lukot ja jumit ole näkyvissä ja aina niitä ei onneksi edes ole. Toisaalla esimerksi jonkun suuren projektin vuoksi voivat unohtua omat luovat tarpeet tai niihin ei ole aikaa tai energiaa. Tulee mieleen esimerkiksi työn, lapsen kasvattamisen, omaishoidon, remontin, elämänkumppanin etsinnän, hometalon korjauksen, sairauden, työnhaun tai monen muun asian parissa puurtaminen.
Luovassa prosessissa nousut ja laskut joka tapauksessa vaihtelevat. On ajan tuhlaamista keskittyä moitteisiin tai itseinhoon. Rakentava palaute on asia erikseen. Vastoinkäyminen ja hidaste ovat eri asioita kuin epäonnistuminen. Suuria projekteja on mielestäni hyvä ajatella yrittämisenä. Elämme kukin tavallamme. Yrittämiseen pidemmällä ajalla mahtuu monta yksityiskohtaa ja niissä kaikissa tuskin kukaan voi aina onnistua tai epäonnistua. Taitaa jäädä monesti välimaastoon. Suhtautumistapa voi olla aivan ratkaiseva avain työskentelyyn. Omien ideoiden parempi arvostaminen oli minulla hidas prosessi ja sen eteen minulla tehtävää edelleen. Onnistuessani vaikuttamaan omaan luovuuteeni, minulle on ollut tärkeää voida rohkaista muita olemaan luovia ja arvostamaan omaa työtään ja ihan yrittämistä luovalla tiellä. Blogin suhteen tarvitsen silti rohkeutta tuoda itse keksimäni ideat muiden nähtäville. Minä yritän lisätä lempeyttä ja rohkeutta itseäni kohtaan, jotta voisin rohkaista muitakin tätä kautta, erityisesti kuvien tekemisen saralla. Palaamisiin! |
