Ihmiset ovat luovia tai sitten eivät?

​
​Olet luova – aloita nyt! Taideopiskelija sain kohdata tuon ajatuksen lukemattomia, vai sopisiko ilmaista: näkemättömiä kertoja. Oli se toki ilmaistu eri sanoilla ja vilpittömillä pyrkimyksillä kannustaa milloin ketäkin, milloin kenenkin sanomana. Taideopiskelijahan on luova, selvähän se? Eikä koskaan mitenkään lukossa, ainakaan pahasti, vai mitä? 

Kröhöm. Taideopiskelut (ammattiin) ovat minulla jo takana, noh, tällä hetkellä kyllä draamakasvatusta on meneillään, mutta viittaan tässä kuvapuoleen. Olen näet aloittanut taidelukiossa opiskelun vuonna 1996 ja taiteen maisteriksi opiskelun vuonna 1999. Hohoo, viime vuosituhannella! Olen nyt ollut pätevä kuvisopettaja lähes kymmenen vuotta ja olen kohdannut hämmentävän usein sen tabun, että ihmiset joko ovat luovia tai sitten eivät. Osaavat piirtää tai sitten eivät.  Ovat hyviä kuviksessa tai sitten eivät. Ja vielä ajatuksen, että mikäli vain haluaa, voi työskennellä niin taiteellisesti, että huimaa. 

Kyllä, siihen alkuun voin yhtyä: ’mikäli vain haluaa’. Mutta lisään: ja jos löytää keinot oman luovuutensa lähteille. Ja lähteen, kuten kuvitella saattaa, täytyy saada jostakin vettä. Kiitos Julia, että sen kerroit! Jos kiinnostuitte, armoitettu, mainittu luovuus-kouluttaja Julia Cameron on kirjoittanut kirjan: Tie luovuuteen, Like 2008. Suosittelen! Kyseessä olevaan teokseen palaan tulevaisuudessa (voiko tulevaisuudessa palata… onko tämä jotain Paluu tulevaisuuteen-matskua?). Mutta asiaan. Näkemykseni mukaan luovuus ei kasva kurjistamalla ja kuten tämä suuresti kunnioittamani Julia Cameron toteaa: "Luovuutta tulee hoivata, ei kiusata". 

Mistä sitten löytyy se energia, jolla saa vietyä ideansa loppuun. Ja etenkin silloin, kun mitään ei tunnu löytyvän, kurssia varten, lasten synttärijuhlia varten, kodin sisustamista varten, veneen koristelua varten. Ja vielä joku kysyy: ”Mites se työ oikein edistyy?”, toiveikkaan ja vähän haastavankin näköisenä. Niin mitä? 

a)    Juosta kiljuen metsään (mikä tarkoittaa täällä pääkaupunkiseudulla kohti lähintä puistonpahasta tai kenties… Nuuksiota? Jättimarkettia)? 

b)    Vedota muihin hommiin, kuten ruohonleikkuuseen ja vetäytyä mutisten nurkan taakse? 

c)    Heittää päätä taaksepäin ja todeta: ”Minulta ovat nämä jutut aina luonnistuneet!”

vai

d)    Soittaa taiteellisten kriisien avustuspalvelunumeroon,
joka on: _ _ _ - _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Saittehan numeron ylös... 

Entäpä sitten, jos ei taidetta suuremmin opiskellut, voiko silloin olla luova? Varmasti voi ja moni onkin! Mutta miten he sen tekevät… Ja miten ideansa löytävät taidemaalarit, graafikot, kuvittajat, elokuvantekijät, valokuvaajat ja niin edelleen? 

Siitä voi ottaa selvää, kun ottaa hippusen rohkeutta tuekseen. Ehkäpä taide ja luovuus eivät olekaan mysteereitä, jotka voivat avautua vain armoitetuille. Esimerkistä voi rohkaistua, ehkä joskus vain jostakin ilahtua.

Olen päätynyt siihen, että luovuuttaan voi hoitaa, kun lakkaa ajattelemasta olevansa sen suhteen velkaa kellekään, edes itselleen. Se on ensimmäinen askel. Luova saa olla omalla tavallaan, eikä inspiraatio lisäänny pakottamalla itsensä kiinnostumaan muiden kiinnostuksen kohteista. Eri asia on avoimuus uusille asioille. Avoimuus on yhtä olennaista kuin omat näkemyksetkin ovat, uuden oppiminen ja itsensä haastaminen on muuten vaikeaa.

Omat mielipiteet ja omat ilonaiheet ovat taiteelliselle toiminnalle ensiarvoisen tärkeitä. Jos sattuu innostumaan erityisesti vaikkapa sammakoiden kurnutuksesta, siitä vaan intoilemaan. En luonnollisestikaan kannata mitään lakia rikkovaa tai epäeettistä toimintaa, mutta muuten, omia kiinnostuksen kohteitaan ei pidä mielestäni väheksyä. Ajatuksen olen omaksunut ennen kaikkea Julia Cameronilta. 
Mistäs te, arvoisa lukijani, innostutte?

Minä olen intoillut tästä tanssi-taltioinnista, joka on nähtävissä Yle Areenassa vielä muutaman päivän ajan: http://areena.yle.fi/1-3140563
Kyseessä on tanssitaidetta ja videotaidetta yhdistelevä teos, jonka koreografia on Mourad Merzoukin käsialaa. Se on saanut minut innostumaan väreistä ja muodoista. Voisi tietysti kuvitella, että värejä ja muotoja olisi aluksi mainitsemieni opintojen aikana käsitelty muutamaan kertaan. Kyllä toki. Mutta tämä teos intoutti johonkin aivan uuteen. Jos olette paikalla juuri nyt, ehditte katsoa, mihin se teidät innostaa!