Riikinkukot, hevoset ja karhunpoikaset, niin ihanat

​Nyt on hyvä aika jatkaa! Olen viettänyt useamman luovan, mutta hyvin kiireisen vuoden. Nyt onneksi on aikaa palata tälle astialle.

​Kysynkin nyt, milloin olet viimeksi käynyt hyvässä taidenäyttelyssä? 

Maria Prymatšenko Riikinkukko 1953

​

​Näyttelyhän voi olla museossa, galleriassa, jonkun kodissa, kulkuneuvossa, luonnossa, julkisessa rakennuksessa tai ties missä. Minä kävin kuluneen kesän aika useassa, lähes kaikki olivat museoissa. Juu. Pidän museoissa käymisestä. Kovastikin tykkään ja harrastan, ah on se niin antoisaa, yllättävää ja vielä edullistakin! Museokortti kun, on toverini verraton!

(Huomattakoon, että Museokortti eikä mikään muukaan taho sponsoroi minua, vaan kun kehun, kehun vain johtuen asian innostavuudesta.)
​
Viimeisimpänä sain käydä Turussa Aboa Vetus & Ars Nova – museon näyttelyssä Maria Prymatšenkon satumainen maailma. Minulle värien, naivismin (tämän tajusin vasta hiljattain) ja kuvioiden ystävälle kokemus oli hieno. 

---

Näyttely on nähtävissä vielä 2.9.2018 saakka.
​http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/yhteystiedot. 

Maria Prymatšenko Kettu ja varis, guassi paperille 1962 

---

Maria Prymatšenko (1908–1997) oli ukrainalainen taiteilija, jonka tyyli tosiaan luokitellaan naivistiseksi. Naivismista toiste lisää, mutta Prymatšenkosta on sanottava, että hänen teoksistaan löytyy harmittavan vähän kuvia netin maailmasta, ainakin minulle, slaavilaisia kieliä taitamattomalle. Eikä taida löytyä kirjastostakaan. Onneksi on, noh, valokuvat näyttelystä. Eipä juuri muuta. 

Lämmin kiitos siis Aboa Vetus & Ars Novalle sekä näyttelyn koonneille amanuenssi Silja Lehtoselle ja museonjohtaja Johanna Lehto-Vahteralle! 

Bolotnian kylässä Ukrainassa syntynyt Prymatšenko oppi perinteisiä käsityötaitoja perheeltään ja Pariisin maailmanäyttelyssäkin (1937) hänen teoksiaan nähtiin. Teokset tunnetaan rikkaasta mielikuvituksen käytöstä, joka syntyi jo pikku Marian nuoruusvuosina, kerrotaan. Aiheet koostuvat luonnosta, ihmisistä talonpoikaiselämässä, erilaisista elämistä, myös fantasia-sellaisista ja liittyvät myös ukrainalaisen kansaperinteeseen. 

Huolimatta itseoppineisuudestaan Prymatšenko  oli mukana myös ammattimaisesti työskentelevässä kansantaiteilijayhteisössä Kiovassa. Prymatšenkon teoksia oli esillä eri puolilla Eurooppaa. Välineinään hän käytti vesivärejä ja guassia. (Guassit ovat eräänlaisia vesivärejä, peittävämpiä kuin muut vesivärit ja niillä voi maalata tasaisempia pintoja.) Prymatšenkosta tuli Ukrainassa hyvin tunnettu taiteilija ja hänen työnsä ovat nyt olleet huhtikuun lopulta asti ensi kertaa näytillä Suomessa niin suuressa laajuudessa, kuin ne ovat Ars Novan näyttelyssä. 

​Taiteilija työskenteli kuolinvuoteensa 1997 asti.

Nämä kaikki tiedot taiteilijasta sain selville näyttelyä käsittelevältä sivulta: http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/maria-prymatsenkon-satumainen-maailma 

Kannattaa katsoa kuvat linkin sivun alareunasta!

Maria Prymatšenko Paimen ja lampaat, 1965 guassi paperille

​Prymatšenkon upeat, omaleimaiset ja mielikuvituksekkaat työt muistuttavat monestakin hyvästä asiasta. Sen lisäksi että antavat inspiraatiota. Aiheet voivat olla myös ikään kuin satukirjojen maailmasta, mutta se ei tee niistä epätaiteellisia. 
​
Näkemisiin taas - toivottavasti ehditte tähän hyvään näyttelyyn tai johonkin muuhun näyttelyyn ja nautitte kuvista!

Maria Prymatšenko Avaruushevonen 1978

​Ps. Jos huomaat, että olen laittanut teokselle väärän tai jonkin muun virheen, kerro toki minulle!