Saanko lähestyä onnitteluin vai epäonnistummeko luovuudessa?

​Onko teidän mielestänne, arvoisa lukija, helppoa aina onnistua kuvantekemisessä ja kirjoittamisessa? Olla tyytyväinen ja ylpeä kuvistaan ja teksteistään? 

Kuvien eikä tekstin tekeminen ei ole aina itsestäänselvyys, vaikka takana olisi paljon opintoja tai kokemusta. Jumiin voi jäädä kuka tahansa ja myös ilman suurta jumitusta voi rima olla liian korkealla, eikä tule tehtyä pientäkään harjoitusta. Näkemykseni ja oppimani mukaan jokaisella luovan työn tekijällä, oli kyseessä ammatti tai harrastus, on luovuuden kanssa elämänmittainen projekti. 

​Tuossa matkassa tarvitaan mielestäni kannustamista kerta toisensa jälkeen. Ja soisin jokaisen kannustusta tarvitsevan sitä myös saavan. Tämä ajatus on blogini taustalla ja palaan nyt asiaan pitkän tauon jälkeen. 

​Olen kohdannut näkemyksiä joiden mukaan on epäonnistumista, kun on ollut liian vähän aikaa tai vähäisesti voimia opetella jotain uutta asiaa. Tähän asiaan toivoisin muutosta jokaisen päässä, joka suhtautuu tekemisiinsä kovin kriittisesti.
​

Kaikissa piireissä eivät toki lukot ja jumit ole näkyvissä ja aina niitä ei onneksi edes ole. Toisaalla esimerksi jonkun suuren projektin vuoksi voivat unohtua omat luovat tarpeet tai niihin ei ole aikaa tai energiaa. Tulee mieleen esimerkiksi työn, lapsen kasvattamisen, omaishoidon, remontin, elämänkumppanin etsinnän, hometalon korjauksen, sairauden, työnhaun tai monen muun asian parissa puurtaminen. 

Luovassa prosessissa nousut ja laskut joka tapauksessa vaihtelevat. On ajan tuhlaamista keskittyä moitteisiin tai itseinhoon. Rakentava palaute on asia erikseen. Vastoinkäyminen ja hidaste ovat eri asioita kuin epäonnistuminen. Suuria projekteja on mielestäni hyvä ajatella yrittämisenä. Elämme kukin tavallamme. 

Yrittämiseen pidemmällä ajalla mahtuu monta yksityiskohtaa ja niissä kaikissa tuskin kukaan voi aina onnistua tai epäonnistua. Taitaa jäädä monesti välimaastoon. 

Suhtautumistapa voi olla aivan ratkaiseva avain työskentelyyn. Omien ideoiden parempi arvostaminen oli minulla hidas prosessi ja sen eteen minulla tehtävää edelleen. Onnistuessani vaikuttamaan omaan luovuuteeni, minulle on ollut tärkeää voida rohkaista muita olemaan luovia ja arvostamaan omaa työtään ja ihan yrittämistä luovalla tiellä. Blogin suhteen tarvitsen silti rohkeutta tuoda itse keksimäni ideat muiden nähtäville. 

Minä yritän lisätä lempeyttä ja rohkeutta itseäni kohtaan, jotta voisin rohkaista muitakin tätä kautta, erityisesti kuvien tekemisen saralla. 

Palaamisiin!