"Paperi ei pure, eivätkä värit ilku" eli pieni kertomus

Ehkäpä se on sellainen ilta, että laitat tietokoneen kiinni. Lempeästi asetat kännykän jonnekin ihan sivuun, menet toiseen huoneeseen ja laitat oven kiinni. Hän on jo tullut huoneeseen ja toteat ääneen: ”Ai, sinä taas siinä – sinä, Itse. Jaha, eipä sinusta eroonkaan pääse.”. Itse on joskus vähän pelottava kaveri. Tiedät, ettei Itselle paranisi irvailla, mutta jotkut hänen aiemmista kommenteistaan ja toisinaan tuen puuttuminen hetkinä, jolloin sitä todella olisit tarvinnut, ovat tehneet olosi välinpitämättömäksi. Itse olkoon mitä mieltä tahansa, nyt olet päättänyt iloita maalaten.

Kaivat esiin paperilehtiön ja vesivärit. Itse katselee sinua ja hänen katseensa on enemmän ylimielinen kuin ystävällinen. Hän puhaltaa pölypalleron värirasian päältä. Olet odottanut tätä hetkeä, taistellut siitä ja sallit itsellesi vahvistavan keskustelutuokion sen asian toteamiseksi, että paperi ei pure eivätkä värit ilku. Puhut ääneen, vaikka Itse hymyilee pilkallisena vieressä. Välittämättä hänen pilkastaan sanot napakalla äänellä: ”Kuolemaakaan tuskin on luvassa, koskettaa pensseleillä paperia tai ei. Minä maalaan, koska haluan maalata.” 

Itse käy epäilevämmäksi ja raakkuu: ”Väliäkö materiaaleilla – tärkeintä on idea, ja tietenkin taito. Sinulla tuskin niitä riittävästi on. Ja jos et niitä omaa, muista edes hävetä – muutenhan saattaisit nauttia ja se on sallittua vain Kerhon jäsenille!” 

Itse kakistelee kurkkuaan ja hänen silmänsä laajenevat, olethan koko ajan toiminut hänen pilkatessaan. Levität röyhkeästi kaikki tarvikkeet esille, jokaisen siveltimen ja kaikenlaista, jota Itse ainakin aiemman kertomansa mukaan pitää turhana, mutta sinä pidät niistä. Ihanin kaikesta on inspiroiva kivinen muna, kiveä; se on monivärinen ja kauniiksi hiottu. Itsen mielestä moista esinettä ei ole syytä pitää esillä, koriste-esineellä kun ei maalata.

Tiedät ettet kuulu Itsen arvostamaan Kerhoon, Itse ei toimintaasi tässä muodossa hyväksy, munasta ei ole hyötyä mutta iloa siitä on ja maalitkin ovat seisoneet kaapissa vuosia.  Huolimatta mistään, tällä kertaa olet päättänyt nauttia! Sillä maalata täytyy, jos niin haluaa tehdä.

​Sen voin sanoa sinulle itse.

---

Kiehtovaa olla täällä taas! Aika on vierähtänyt, mutta onneksi hyvällä syyllä- innostavassa työssä. Luova olen saanut ja saan olla. Yllä oleva teksti on tosiaan kertomus, arvoisat lukijat. Pilke silmäkulmassa laadittu. Pysytään tiellä, tiellä luovuuteen. Kevät on alkanut ja matka jatkuu.